Mitä on stressin takana?

Oletko sinä stressaantunut?
Mitä se oikeasti tarkoittaa?

Moni asia voi stressata meitä. Stressi on olotila.

Minua kiinnostaa se, mitä on stressin takana.
Miksi olemme stressaantuneita?

Jotkut tuntevat myös enemmän stressiä kuin toiset.
Miksi jotkut stressaavat enemmän kuin toiset?

Tämä aihe on itselleni tosi ajankohtainen juuri nyt,
koska sain itse stressistä flunssan ja iho-ongelmia.
Siksi haluan nyt kirjoittaa ja keskustella stressistä.

Mitä sinä ajattelet stressistä?
Millainen suhde sinulla on stressiin?

– Kirsi

Mitkä asiat stressaavat sinua? Miksi?

●○ Taso 1

Stressi on yleinen sana.
Ihmiset puhuvat stressistä paljon.
Monet ihmiset haluavat myös auttaa toisia ihmisiä stressin kanssa.
Silti tuntuu, että stressiä ei ole vähemmän.
Tuntuu, että stressiä on vain enemmän.
Ajattelemme, että stressi on normaali osa elämää.

Stressi näkyy ihmisen elämässä monella tavalla. Kavereiden kanssa stressille voi nauraa yhdessä.
Ja joskus ihminen ei halua luopua omasta stressistään. Miksi joku ei halua luopua stressistä?
Koska se voi tuntua itselle tärkeältä asialta.

Esimerkiksi minä ajattelen usein, että stressi auttaa minua.
Ajattelen usein näin: ”Jos ajattelen asioita tosi paljon, olen aina valmis kaikkeen. Jos olen aina valmis kaikkeen, mitään pahaa ei voi koskaan tapahtua.”
Tämä ei ole totta.
Stressi tekee minulle pahaa, ei maailma.

Milloin ihminen haluaa luopua stressistä?
Silloin, kun stressi tuntuu liian pahalta.
Silloin, kun stressi tuo omaan elämään paljon ongelmia. Usein vasta silloin.
Usein emme kuuntele stressiä, ennen kuin se tuo elämäämme paljon isompia ongelmia.

Ja mitä me teemme silloin, kun haluamme vihdoin hoitaa itseämme?
Me hoidamme niitä ongelmia, jotka stressi on tuonut. (Esimerkiksi kipua tai iho-ongelmia.)
Jos olemme väsyneitä, lepäämme enemmän.
Tai jos meillä on jokin sairaus, käytämme lääkkeitä.
Haluamme eroon stressin ongelmista.
Haluamme taas elää samaa elämää kuin ennen ongelmia.

Mikä silloin muuttuu?
Hoidammeko stressiä vai stressin ongelmia?
Lähteekö stressi nyt pois vai tuleeko se pian takaisin?
Voimmeko ymmärtää stressiä paremmin?
Voimmeko ymmärtää paremmin, miksi meillä on stressiä?

Se olisi tosi tärkeää.
Stressi on vaikea asia.
Kun meillä on stressiä, meillä on tosi monia vaikeita ajatuksia ja tunteita.
Meillä on pelkoa ja jännitystä.
Tarvitsemme lepoa, mutta stressi ei anna meidän levätä.
Stressin ongelmien hoito on myös tärkeää, mutta se ei kerro meille, miksi meillä on stressiä.

Ajattelemme, että stressi on osa nykyelämää.
Maailma on niin kiireinen, että kaikilla on koko ajan stressiä.
Mutta voimmeko ajatella eri tavalla?
Voimmeko ajatella, että emme tarvitse stressiä?

Millaista olisi elämä ilman stressiä?
Onko se mahdollista?
Miltä se tuntuisi?




●● Taso 2

Stressistä puhutaan paljon. Siitä puhutaan niin paljon, että se on jo täysin normaali osa jokaisen elämää.
Stressistä kirjoitetaan kirjoja ja sitä halutaan hoitaa. Mutta silti tuntuu, että se vain lisääntyy.

Meillä on myös henkilökohtainen suhde omaan stressiimme. Voimme vitsailla siitä kavereiden kanssa. Voimme jopa tuntea, että stressi on osa meitä ja omaa identiteettiämme. Kaverit voivat sanoa meille, että ”sä oot tosi kova stressaaja”.
Voimme yrittää hoitaa ja purkaa stressiämme, mutta voimme myös kiintyä siihen. Joskus alamme ajatella, että stressi on myönteinen ja tärkeä asia. Kavereille voi silloin vastata, että ”tykkään vain suunnitella asioita paljon, jotta tiedän aina, mitä tapahtuu”.
(Sanoin itse juuri näin Jordaniassa, kun moni kysyi minulta, miksi kannan isoa ja painavaa reppua mukanani joka paikkaan.)

Milloin sitten puutumme stressiin?
Silloin, kun se tulee liian lähelle. Silloin, kun se tuo meille uusia fyysisiä ongelmia, oireita ja vaivoja. Silloin, kun se vaikuttaa liian moneen asiaan elämässä. Usein vasta silloin.
Emme näe, miten vakava stressimme on, ennen kuin se tulee ihan silmiemme eteen.

Entä mihin puutumme, kun vihdoin puutumme stressiin?
Usein alamme hoitaa stressin tuomia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Ehkä käytämme joitain lääkkeitä, ehkä jäämme lomalle, ehkä yritämme syödä eri ruokia tai ehkä yritämme liikkua enemmän (tai vähemmän).
Haluamme eroon oireista mahdollisimman pian, koska haluamme takaisin sen, mitä elämämme oli ennen stressin tuomia ongelmia.
Mikä silloin muuttuu? Muuttuuko mikään?

Ennen kaikkea: löydämmekö uutta ja syvempää ymmärrystä siitä, mistä stressi alun perin syntyi ja millaiset ajatukset pahensivat sitä? Miten voisimme löytää tällaista syvää ymmärrystä?

Se ei aina ole helppoa, mutta se on hyvin tärkeää.
Stressi on jännitystä, pelkoa, painetta, huolta. Se on raskaita ajatuksia tulevaisuudesta. Se tekee myös lepäämisestä tosi vaikeaa, vaikka tarvitsisimme lepoa hyvin paljon.
Stressin takia olemme koko ajan niin valppaana, että koko maailma ympärillämme voi tuntua vaikealta ja ahtaalta.
Ajattelen itse näin: Stressin oireiden hoito auttaa voimaan paremmin ja se on tärkeää, mutta se ei ole lopullinen ratkaisu. Oireiden hoito ei välttämättä muuta niitä ajatuksiamme, jotka synnyttävät meille lisää stressiä.

Elämme yhteiskunnissa, joissa stressiä pidetään normaalina osana nykyelämää. Varsinkin työelämä vaatii meiltä tosi paljon. On siis hyvin ymmärrettävää, että meillä on usein paljon stressiä.
Mutta tarkoittaako se, että meillä täytyy jatkossakin olla yhtä paljon stressiä?
Voisiko suhteemme stressiin olla täysin erilainen?
Millainen se voisi olla?

Millaista olisi elämä ilman yhtään stressiä?
Osaammeko edes kuvitella sellaista?
Miltä ajatus siitä tuntuu?

Milloin ja missä et ole yhtään stressaantunut? Miksi?